Puikot kilisevät ja sivut rapisevat

Lukeminen ei ole loppunut, kiihtynyt pikemminkin. Yritän lähes kahden vuoden tauon jälkeen kirjoitella taas.


Kun luen, kudon sukkaa. Mutta kun kudon sukkaa, en yleensä lue.


Tänne saattaa jatkossa pujahdella enemmän käsityökuvia kuin kirjankansia.


Olen keväämmällä menossa retriitinohjaajakoulutuksen ensimmäiselle jaksolle. Ennakkotehtävänä on lukea kirja ja työstää sen pohjalta A4- sivun mittainen teksti luetun herättämistä ajatuksista. Siispä luen parhaillaan Seppo Häyrysen ja Heikki Kotilan kirjaa `Retriitti, tie hiljaisuuteen´.


Välillä teen sukkaa. Tai sukkia. Aina kahta kerrallaan, sillä ne ikään kuin valmistuvat joutuisammin.

Naisten kuukausi

Turun kaupunginkirjastossa alkoi eilen naisten kuukausi. Torstai-iltaisin esitellään yksi naiskirjailija, ja joka kerralla on eri luennoitsija ja lisäksi toinen henkilö, joka lukee otteita tekstistä. Eilen olimme Aino Kallaksen matkassa ja esillä oli erityisesti Suden morsian.

Ensi viikolla vuorossa on Maria Jotuni.

Mielenkiintoista vaihteeksi harrastaa kirjallisuutta näinkin.

Vihdoinkin...

Olen saanut taas arjesta kiinni ja päässyt lukemisen makuun. Sivu 138 menossa.

Mazzarellan ostin eilen ja huomenna aion ostaa yhden hänen vanhemman kirjansa ruotsinkielisenä. Akateemisessa uusi oli kanta-asiakastarjouksena ja ruotsinkielisen hinta on vain 6.90. Uskottelen itselleni, että eri päivinä tehdyt ostot eivät rasita kukkaroa samalla tavalla.

Sininen hetki

Istuin pitkään hämärässä olohuoneessa ja katsoin, miten kaupunkimaisema tummui. Ikkunasta näkyy puutalojen lumisia kattoja, ja kaikki todellakin näytti hetken sinertävältä.

Lukemisessa olen palannut siihen, mihin joskus syksyllä jumituin. Aloitin uudestaan keskenjääneen kirjan, josta jo kesällä mainitsin. Axel Jensenin Joacim, joka monen mutkan kautta päätyi omaksi kirjahyllyyni.

Teen tänä viikonloppuna yövuoroja ja heräsin semmoiseen aikaan, jolloin joku on jo menossa päiväunille. Pakkasta on paljon, enkä ole käynyt ulkona aamuisen kotimatkan jälkeen. Näinkin voi aikaansa viettää, näennäisen hyödyttömästi. Joacimia luin muutaman sivun, virkkasin vähän punakirjavaa kinnasta ja vaihdoin Facebookin sivulle talvisen kuvan.

Täällä taas!

Kiitän viimeisistä kommenteista ja toivotan kaikille hyvää uutta vuotta!

Kaikki on ihan hyvin, olen vain ollut niin työssä kiinni ja täydellisessä lukutyhjiössä. Miksiköhän? Joskus ennenkin on käynyt näin. Perinteisesti joulu on lukuaikaa, mutta olin silloin seitsemän yötä töissä peräjälkeen ja nukuin päivät.

Yritän päivittää itseni kirjamaailmaan taas. Toki ostin Akateemisesta muutaman alekirjan, mutta ne ovat vielä kassissa.

Päivä lisää elämään

Heräsin äsken ja luulin pitkään, että on torstaiaamu. Tuli tavallaan päivä lisää elämään, kun onkin vielä ilta. Makaan jalka paketissa kotona ja vuorokausirytmi on ihan sekaisin.

Lukeminen on jäänyt pitkäksi aikaa väliin. Työ 1 ja työ 2 vievät päivät ja yöt ja enimmäkseen väsyttää väliajat. Muutamat sukat olen saanut tehdyksi kakkostyön yövuoroissa ja vähän kotonakin. Joulu jo mielessä ja lapsenlapset.

Miten tässä näin on käynyt? Lohdutti, kun luin yhden päivityksen, jossa kirjoittaja oli tullut esiin kahden kuukauden tauon jälkeen.

Juhani Ahoa uudestaan

Nyt tartun uudestaan Ahon lastuihin. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä ja työpäivät venyneet pitkiksi, etten ole ehtinyt kirjoihin syventymään.

Tänään yritän lukea kirjallisia kuulumisia muiden blogeista.

Tervetuloa te uudet lukijani, ja mukava kun löysitte sivulleni.