Istuin pitkään hämärässä olohuoneessa ja katsoin, miten kaupunkimaisema tummui. Ikkunasta näkyy puutalojen lumisia kattoja, ja kaikki todellakin näytti hetken sinertävältä.
Lukemisessa olen palannut siihen, mihin joskus syksyllä jumituin. Aloitin uudestaan keskenjääneen kirjan, josta jo kesällä mainitsin. Axel Jensenin Joacim, joka monen mutkan kautta päätyi omaksi kirjahyllyyni.
Teen tänä viikonloppuna yövuoroja ja heräsin semmoiseen aikaan, jolloin joku on jo menossa päiväunille. Pakkasta on paljon, enkä ole käynyt ulkona aamuisen kotimatkan jälkeen. Näinkin voi aikaansa viettää, näennäisen hyödyttömästi. Joacimia luin muutaman sivun, virkkasin vähän punakirjavaa kinnasta ja vaihdoin Facebookin sivulle talvisen kuvan.
Erilaisista hetkistä, Sininen,
VastaaPoistaon lumoavin, ajattelen.
Pakkasta on paljon täälläkin,
ikkunan tuolla puolen
Punatulkkulauma on nokkimassa
puiston jäätyneitten puitten silmuja.
Kissakin katsoo ulos, silläkin
on kevätikävä.
Kaunista Helmikuuta, Sinulle.