keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Päivä lisää elämään

Heräsin äsken ja luulin pitkään, että on torstaiaamu. Tuli tavallaan päivä lisää elämään, kun onkin vielä ilta. Makaan jalka paketissa kotona ja vuorokausirytmi on ihan sekaisin.

Lukeminen on jäänyt pitkäksi aikaa väliin. Työ 1 ja työ 2 vievät päivät ja yöt ja enimmäkseen väsyttää väliajat. Muutamat sukat olen saanut tehdyksi kakkostyön yövuoroissa ja vähän kotonakin. Joulu jo mielessä ja lapsenlapset.

Miten tässä näin on käynyt? Lohdutti, kun luin yhden päivityksen, jossa kirjoittaja oli tullut esiin kahden kuukauden tauon jälkeen.

7 kommenttia:

  1. No tästäkö johtui pitkä tauko sivuillasi!
    Kävin säänölliseti vilkaisemassa kun itse kotiuduin reissuiltani.
    Toistan vanhaa vitsiä, eiku eteenpäin sanoi mummo lumessa....;)

    VastaaPoista
  2. Hei Maikku ja kiitos vierailusta!

    Ihan vaan työn paljoudesta (tai suurimmaksi osaksi) olen ollut tauolla. Sain syksyllä uuden työparin, ja oli opeteltava toistensa tavoille. Ihana työkaveri:)

    Sitten iltapuhteiksi varasin autokoulun. Just joo. Koulu on kohta maksettu, mutta olen ehtinyt käymään vasta kahdella teoriatunnilla.

    Ja lisää: Mieheni kuoli vuosi sitten ja menin nyt syksyllä mukaan sururyhmään, jossa tunteita työstetään maalaamalla. Erittäin mielenkiintoista, mutta tunteita nostattavaa. Monen vuoden takaa on noussut esiin käsittelemättömiä asioita, jotka pohdituttavat. Hyvä, että nousevat, mutta välillä on semmoisia miniromahduksia henkisellä puolella. Ensi viikolla on viimeinen kokoontuminen.

    Nyt olen jalka paketissa kotona vähän aikaa, niin ehdin tänne taas. Pieni työtapaturma, ei mitään vakavaa. Kunpa vielä saisin lukemisen syrjästä kiinni.

    VastaaPoista
  3. Monenlaista olet kokenut ja kiirettä pitänyt. Se on siitä paha tuo kiire, että surutyösi jää vähän vajaaksi. itse olen jo päässyt ikäänkuin tasapainoon suruni kanssa kun mieheni kuolemasta tuli syksyllä jo viisi vuotta, mutta kauan se suru jäytää. eikä kokomnaan koskaan lopu.

    VastaaPoista
  4. Suru muuttaa ajan myötä muotoaan, mutta ei se mihinkään katoa. En ollut missään sururyhmässä silloin yli viisi vuotta sitten kun menetin nuorimman lapseni. Näin jälkikäteen ajatellen siitä olisi saattanut olla vähän helpotusta. Vieläkään ei mene yhtään päivää, etten jossakin muodossa lastani muistaisi. Mutta elämä kantaa ja sen on pakkokin kantaa. Päivä kerrallaan, vaikka sydän olisi vereslihalla.
    Lempeää joulunodotuksen aikaa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Hei Kattojen yli

    Luin, että olet loukannut
    jalkasi, voitkohan jo paremmin?

    Toivon Sinulle paramenista
    ja oikein iloista Joulun odottelua!

    VastaaPoista
  6. Hyvää Uutta Vuotta piipahdin toivottelemaan.

    VastaaPoista
  7. Jätänpä loppiaistervehdyksen sinulle, Kattojen yli.
    Toivottavasti jalkasi on alkanut parantua.
    Otan osaa surutyöhösi miehesi kuoleman johdosta!!

    Itse käyn toisenlaista surutyötä: mieheni on sairastanut ms-tautia lähes koko avioliiton ajan, joten suru jatkuu jonkinlaisessa muodossa koko ajan. Nyt on taas uusi tilanne, kun lapsetkin ovat lähteneet kotoa.

    Toivotan sinulle jaksamista ja ilon pisaroita jokaiseen päivääsi, Kattojen yli! Kun aurinko alkaa pilkistellä, se antaa toivoa uudesta kesästä ja elämän jatkumisesta.

    Jumalan siunausta!

    jk. Olen myös kirjahullu ;)

    VastaaPoista