tiistai 19. heinäkuuta 2011

Donna Leon: Kasvot kuvassa

Ahmaisin tämän Donna Leonin viimeisen kirjan parilla lukukerralla. Tässäkin kirjassa ruoditaan italiaista politiikantekoa, epäluotettavia lakimiehiä ja monimutkaista "hyvä veli"- verkostoa. Kirkon arvostelu jäi nyt jostain syystä vähemmälle.

Leonin kirjojen päähenkilö on komisario Guido Brunetti, ja tällä kertaa tutkinnan kohteena on jätteiden kuljetus, erityisesti vaarallisten jätteiden. Suuret rahat vaihtavat omistajaa ja jätteet päätyvät mm. Somaliaan ja Kiinaan. Leonin kaikki kirjat ovat aina olleet aiheineen tiukasti tässä ajassa.

Olen lähes poikkeuksetta pitänyt Leonin aikaisemmista teoksista, joista vain yksi, Unelmien tyttö, on lukematta. Lukukokemuksesta jäi kuitenkin tällä kertaa vähän valju olo. Kirja loppui yllättävästi ja jotenkin kuin vähän kesken. Eniten jäin kaipaamaan Brunettin perhettä, joka on ollut muissa kirjoissa paljon esillä. Välillä lukiessa kävi mielessä häilähdys, että onko tämä Leonilta jonkinlainen välityö.

Kirsin kirjanurkassa on hyvin kattava esittely tästä kirjasta, joten kerroin siksi vain oman lukukokemukseni.

Kirjan etuliepeessä on muuten kuva keittokirjasta, jossa Brunettin Paola-vaimon valmistamat herkut on koottu kansien väliin. Siitäkin on maininta Kirsin blogissa.

Aloitin aamulla Siri Hustvedtin Vapisevan naisen, joten Kivipäiväkirjat saa edelleen odottaa oikeaa hetkeä. Se ei vain lähtenyt vetämään, mutta senkin aika tulee vielä.

Vietän viimeistä mökki-iltaa ja on jo valmiiksi ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti