tiistai 12. heinäkuuta 2011

Sielu tulee viiveellä

Vaikka tulin mökille jo lauantaina, tunnen vasta nyt kunnolla asettautuneeni tänne. Lähtö oli yhtä hässäkkää ja tapani mukaan pakkasin vasta lähtöaamuna.

Tiiliskivihaasteen Johannes Angelos jäi Turkuun, joten se siitä urakasta. Edestä löytyy, minkä taakseen jättää...

Nämä ensimmäiset päivät olen sukuloinut, käynyt kesäteatterissa, poiminut mustikoita, uinut ja nukkunut paljon.

Tuohon otsikkoon liittyy tarina, jonka luin jostain lehdestä: Eräs valokuvaaja oli matkalla Grönlannissa. Hän sai oppaakseen nuoren miehen, joka oli syntynyt siellä ja tunsi paikalliset olosuhteet ja tavat. Yhtenä iltana mies pyysi nuorta opastaan herättämään hänet seuraavana aamuna siihen-ja-siihen-aikaan. Olisiko liittynyt tiettyyn valaistukseen, mutta jotain tärkeää se oli? Mies heräsi aamulla omia aikojaan, mutta paljon myöhemmin kuin sovittu herätys olisi ollut. Opas selitti tyynesti, että heillä on tähän liittyvä uskomus, jonka mukaan nukkuvaa ihmistä ei sa herättää. Nukkuessa sielu on pois ruumiista ja jos ruumiin herättää väärään aikaan, voi käydä niin, ettei sielu löydä takaisin.

Jo monta vuotta olen reissussa ollessani käyttänyt sanontaa, että sielu on vasta matkalla, vaikka itse näyttäisin olevan paikalla. Nyt tuntuu sillä lailla ehjältä, että sielukin on löytänyt perille.

Tänne on luvattu sadetta iltapäiväksi. Kanttarellivauvat ainakin tarvitsisivat sitä ja muukin luonto, sillä kovin kuivalta tuntui, kun tuolla metsässä kävelin.

2 kommenttia:

  1. Hieno ajatus, sielu tulee perässä. Joskus kun on perillä määränpäässä ja ei oikein ole kotoinen olo, se varmaankin sitten johtuukuin siitä, kun sielu tulee perässä.

    VastaaPoista
  2. Sitähän se on. Erityisen selvästi itse huomaan sen, kun palaan täältä kotiseudultani takaisin Turkuun.

    VastaaPoista