Valikoima Juhani Ahon lastuja

Turussa paistaa aurinko, ja ilma on lämmin kuin keskikesällä parhaimmillaan. Suuret purjelaivat ovat yleisön nähtävinä monen vuoden tauon jälkeen. Menen jokirantaan kävelemään illemmalla, kun lämmin ilta ja juhlavalaistus aiheuttaa ihanan harhan, että olen jossain paljon etelämpänä.

Kirjallisuudessa on Juhani Ahon vuoro. Valikoima lastuja. Ensimmäinen alkaa: "Kun joskus ummistaa silmänsä muistellakseen mennyttä elämää, niin kuvastuu eteen pitkä, yksitoikkoinen taival, semmoinen kuin on tie halki jonkun Pohjanmaan nevan.
 ---
Välistä sentään kohoo tie kukkulalle Pohjanmaankin aukealla. Ja on elämässäkin joskus sunnuntaihetkiä, niinkuin on korvessa kosteikko, niinkuin kukkulaa alangon keskellä, niinkuin saari suuressa meressä.
---
Ne ovat surullisia sellaiset hetket, ja niihin on kaipausta kätketty. Mutta niitä muistelee mielellään. Ne hienontavat ja puhdistavat, ja ne herättävät halua sopuun, sointuun ja rauhaan."

Ihanaa kieltä, ja samoin ajattelin, kun luin Teuvo Pakkalan novellit kirjan lopusta. Siellä oli semmoisia sanoja, joita en ollut ennen kuullut. Jäin miettimään, ovatko ne vanhaa kieltä vai Pekkalan itsensä keksimiä.