Lempikuukauteni, vaikka monesta muustakin tykkään. Kuitenkin kesän jälkeen elokuu ja pimenevät illat tuntuvat niin ihanilta. En vihaa kesää, mutta siinä ei ole sitä erityistä, mitä syksyssä on.
Huomiseen asti ovessani on Mummola-kyltti. Sitten lähden Helsinkiin kolmeksi päiväksi ja lapset lähtevät mukanani. Isä on vastassa ja minä saan olla vielä hetken yksin viimeisellä lomaviikollani.
Lukeminen ei ole ollenkaan sujunut suunnitelmieni mukaan. Olen nyt ollut iltaisin ihan poikki näiden lasten kanssa touhuttuani ja nukahdan heti, kun sänkyyn pääsen. Odotan oikein, että ensi viikolla pääsen kiinni normaaliin arkeen ja säännölliseen rytmiin.
Arkirytmi muuttuu lastelasten kanssa ja omat jutut täytyy unohtaa. Kuitenkin tulee aina kumman tyhjä olo kun lähtevät kotiinsa.
VastaaPoistaNiin raakkaita ja ah niin raskaita on päivät lastenlasten kanssa touhutessa. Aikoinaan siinä touhussa joskus ihan ihmetteli, miten sitä silloin pärjäsikään ja kaikki työt tuli tehtyä, kun omat oli pieniä.
VastaaPoistaSilloin, kun omat olivat pieniä, oli itse niin nuori. Sitä jaksoi vaikka mitä...ja toisaalta ei ollut vaihtoehtoja. Oli vain jaksettava. Mutta ihanaa aikaa se oli, ja kaikki huolet nyt kaukaa katsottuna niin pieniä.
VastaaPoista