maanantai 4. heinäkuuta 2011

Tiiliskiviromaani

Lähdin eilen mukaan haasteeseen, jossa lupauduin lukemaan vähintään 500-sivuisen kirjan heinä-elokuun aikana. Kolmesta vaihtoehdosta päädyin Mika Waltarin Johannes Angelokseen. Se on omassa hyllyssäni ja olen lukenut sen kahdesti aikaisemmin, mutta haluan lukea taas uudestaan. Olen niin erilainen ihminen nyt kuin edellisillä  lukukerroilla, joten odotan uudenlaista lukuelämystä. Osa kirjan sisällöstä on myös unohtunut vuosien varrella.

Sitten iloinen ja hämmentynyt kiitos kaikille teille, jotka olette ilmoittautuneet sivujeni lukijoiksi!

13 kommenttia:

  1. Kyllä se vaan niin on, että jos on ite aktiivinen blokissa, varmaan löytyy samanhenkisiä kavereita....ei muuta kun annat koneen sauhuta edelleenkin...;)

    VastaaPoista
  2. Heh, 500 sivua! Itse aloitin tänään Anna Kareninan eli edessä 1000 sivua luettavaa! :D

    VastaaPoista
  3. Maikku: Kiitos rohkaisusta! Epäilemättä olet oikeassa.

    Raisa: Jo kirjan nimi tuo mieleen troikat ja lumen ja tietysti Greta Garbon. Itselläni on hämärä muistikuva, että olisin lukenut kirjaa alle 20-vuotiaana, mutta en ole ihan varma, sainko sen loppuun. Se voisi olla minulle syksyluettavaksi sopiva. Rakastan pimentyviä iltoja, kun saa sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä torkkupeittoon hyvän kirjan kanssa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos siitä, että tulit blogini lukijaksi. Näin löysin itseni täältä.

    VastaaPoista
  5. Villiviini: Kiitos itsellesi!

    Aika moni lukuihminen näyttää harrastavan käsitöitä, maalausta ja kirjoittamista. Siksi en malta pysyä pelkästään kirjablogeissa.

    VastaaPoista
  6. Melkoisen urakan otit Angelosta. Minulla se odottelee kirjahyllyssä edelleen, en ole päässyt edes alkuun. Ja muutama pokkarikin on kesken, vaikka mökkimatkalla yritänkin edetä niissä.
    Mukavaa lukusessiota.

    VastaaPoista
  7. Anja, Angelos on todella yhden sortin urakka. Se vaatii tietynlaisen paikan ja rauhan, sillä kirjan maailmaan päästäkseen on pakko voida lukea häiriintymättä. Ajattelin ottaa sen mökille iltalukemiseksi. Päiväksi jotain kevyempää, jonka ääressä voi ottaa vaikka torkut.

    Johannes Angelos on paikoin julma ja verinen, mutta siinä on myös yksi kirjallisen maailman komeimmista rakkaustarinoista.

    VastaaPoista
  8. Voih, Johannes Angelos pitäisi lukea, mutta en ole vielä saanut toimeksi! Melkein harmittaa kun ei taida yksi ihmisikä riittää kaiken kivan lukemiseen!

    VastaaPoista
  9. Ahmu, olen samaa melkein murehtinut...siis ettei aika ja ikä riitä.

    Nyt vaan pitää yrittää poimia niitä helmiä luettavaksi.

    VastaaPoista
  10. Angelos on hyvä, itte kyllä tykkään eniten Waltarin kirjoista Turms kuolemattomasta. Pitäiskin lukea se taas pitkästä aikaa uudestaan.

    VastaaPoista
  11. Villasukka,

    minulla on Turms hyllyssä, mutta lukematta. Olen ostanut Waltareita Turun kirjamessuilta divarihallista. Olen messuilla aina muutaman tunnin töissä, ja loppuaika jää vaelteluun. Vaarallista puuhaa kirjaihmiselle...

    VastaaPoista
  12. Johannes Angelos on ollut ikuisuuksia lukulistallani, mutta kuten sanoit, se vaatisi sen oman ajan ja paikan, että saisi lukea rauhassa. Tykkään kivasti Satun minihaasteista, mutta tämän tiiliskivihaasteen jätän tässä elämäntilanteessa (pienet lapset) väliin.

    Haasteista puheenollen, blogissani on sinulle 10 suosikkikirjaa -haaste!

    VastaaPoista
  13. Oi kiitos, Maria! Rakastan tämmöisiä juttuja.

    Kipitän heti katsomaan...

    VastaaPoista