torstai 7. heinäkuuta 2011

Kylässä ystävän luona

Tämä päivä on mennyt jotenkin kuin aivokuolleessa tilassa. Kivipäiväkirjat ei edisty, siivoaminen ei edisty...Olen kuluttanut aikaa muistellen erilaisia elämänvaiheitani.

Olin ystävättäreni luona kyläilemässä muutaman päivän. Kotiin tultua syntyivät allaolevat rivit.



Tässä talossa
sinisessä huoneessa
muistelen illoin
häntä jota rakastin
Ikkunaan itkee sade

Tuvassa rauha
kirja laitettu sivuun
uni odottaa
Kissa hyrisee hiljaa
varistaa unihiekkaa

5 kommenttia:

  1. Kaunis ja hiljainen tunnelma on runossasi, niinkuin kuvassakin. Kiirettä ei ole millään.

    VastaaPoista
  2. Runossasi on haikea, riipaisevakin tunnelma, samalla kuitenkin levollinen ja lohdullinen. Kaunista.

    VastaaPoista
  3. Pikolini, Maria ja Jenni,

    runo syntyi muistoista. Hän, jota rakastin, on tuossa kuvassa ja kuva on viime syksyltä, muistotilaisuuden jälkeen otettu. Runon talo on ystäväni koti, paikka, missä levähdin kaksi yötä ennen uurnanlaskupäivää. Olin matkustanut monta tuntia ja uurna oli mukanani, matkalla kotiseudun multaan sukuhautaan.

    Nyt olin saman ystäväni luona kesävieraana, samassa huoneessa kuin syksyllä. Ystävälläni on kissa, paljon kirjoja ja hän itse on lukeva emäntä. Näistä syntyi toinen säkeistö.

    Kirjallisuuteen tämä linkittyy niin, että runo on muodoltaan tanka. Tietysti kömpelö sellainen, mutta onpahan kuitenkin.

    VastaaPoista
  4. Kaunis ja koskettava runo. Surusta huolimatta levollinen. Minäkin olen jotain kirjoittanut kuolleesta rakkaastani, paljon en ole jotenkin pystynyt. Mutta ehkä tulevina vuosina taas lisää.

    Halaukset täältä ja lämpöisiä ajatuksia.

    VastaaPoista